Seikkailuraportti toukokuu
Sunnuntaina testattiin seikkailua ensimmäistä kertaa lähiluonnossa eli kerrostalon pihassa. Ja hyvin sujui!
Aamu alkoi Kujeelle tyypilliseen tapaan: ensin (laina)sähköauto ei lähtenyt irti seinästä, ja sen jälkeen kartta jäätyi. Onneksi Katri osasi neuvoa, miten kehältä pääsee perille kohteeseen. Nopea aarteen piilotus, eväiden kattaminen ja sitten maakravut alkoivatkin jo ilmestyä mestoille. Tarjolla oli tällä kertaa karjalanpiirakoita (ettei iske nälkäkiukku, jollekin kuulemma joskus käynyt niin, kun peli ei sujunut…), kahvia (tää firma pyörii kofeiinilla) ja mustikoita (hyväksi aivotoiminnalle).
Osallistujat lähtivät kilpailuun itsevarmoina ja reippaina. Kaijojen tutalaiset suunnittelivat strategiaa lähes kymmenen minuuttia ennen kuin ryhtyivät toimeen! Piha täyttyi viekkaan ja ovelan näköisistä kävelijöistä. Kahvit juotiin tyhjäksi alta aikayksikön, ja muutkin eväät maistuivat. Miehistöt etenivät tasaisesti, ilman neuvotteluja, koska Kissojen miehistö ei suostunut neuvottelemaan. Arvoituksissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin. Viimeistään vinkkien ja ratkaisujen avulla!
“Toivoisin, että mulla olis parempi kuullun ymmärtäminen”
Pelin loppupuolella arvoituksia oli ratkottu jo runsaasti, mutta osa arvoituksista oli vielä piiloissaan. Koska neuvotteluja ei saatu käynnistettyä, peli melkein seisahtui hetkeksi, kunnes arvoituksia yhtäkkiä löydettiin lisää. Sitten Kaijojen tutalaisten hyvin hiottu strategia alkoi tuottaa tulosta toista joukkuetta nopeammin!
“Välillä en tajunnu mitää, mut sit yhtäkkii oliki sillee aaaa joo!”
Hyvän strategian ja sujuvan yhteistyön ansiosta Kaijat saivat kuin saivatkin kapteeni Yksiparran vanhan aarrekartan käsiinsä, ja lähtivät etsimään sitä. Kissat eivät tajunneet lähteä perään, joten Kaijat saivat rauhassa etsiä aarretta rannasta. Olisihan sen voinut tajuta jo ilman arvoituksiakin, että kapteeni piilottaa aarteensa rantaan! Ja niin siinä sitten kävi, että Kaijat löysivät aarteen ensimmäisenä ja voittivat aarteen itselleen. Ei tosin jäänyt Kissoillakaan paljosta kiinni, olivat aivan lähellä loppuratkaisua Kaijojen ratkaistessa pelin.
Seikkailun loputtua puitavaa riitti: “Jos jotain oisin tehny eri tavalla, niin oisin lähteny heti juoksemaan, nyt me mietittiin ihan liian kauan", sanoi Kaijojen miehistön jäsen. Kissat olivat samoilla linjoilla. Kaikki olivat samaa mieltä myös siitä, että seikkailu oli hyvä tapa viettää sunnuntaipäivä!
