Seikkailuraportti lokakuu
Oli synkkä ja myrskyinen ilta, kun seikkailijat lähestyivät rannikkoa. Tavoitteena oli päästä saarelle, tuolle pahamaineiselle aarresaarelle ennen pimeää. Alus ehdittiin lastata illan hämärtyessä, mutta saarelle ei päästy ennen kuin pimeys laskeutui. Onneksi miehistössä oli tällä kertaa muitakin kuin maakrapuja, ja muutama nokkela oli varautunut taskulampuin. Pimeässä, sumun keskellä valoista ei tosin ollut paljon apua, mutta kapteeni sai kun saikin aluksen ohjattua turvallisesti oikeaan rantaan.
Lokakuinen kirpeä aamu toivotti hyvin levänneet kilpailijat tervetulleeksi saarelle. Jesse yllätti kaikki kaivamalla matka-arkustaan merirosvolakin ja vyön! Ei voisi merirosvoseikkailu paremmin alkaa.
Kun aamiainen oli syöty, kilpailijoiden eteen ilmestyi hämärät koordinaatit. Ryhmä jakautui joukkueisiin (nokkeluuden ja nopeuden perusteella tasaväkisiin), ja merirosvomusiikin saattelemana lähti selvittämään ja juoksemaan koordinaatein merkittyä sijaintia. Yksi kilpailijoista meinasi joutua suden kitaan, mutta siitäkin selvittiin ehjin nahoin, onneksi.
Miehistöt löysivät nopeasti tiensä Kapteeni Yksiparran jättämän ohjekirjan ja muiden tarvikkeiden luo. Kilpailijat piilottivat arvoitukset saarelle ohjeiden mukaan, ja perehtyivät sen jälkeen lokikirjaan. Sen jälkeen olikin aika etsiä omalle miehistölle piilotetut arvoitukset ja aloittaa ratkominen.
Merirosvotunnelma oli huipussaan, kun sähkökatko yllätti kilpailijat ja sisällä tukikohtaansa pitävä miehistö jäivät ilman valoa. Onneksi molempiin joukkueisiin oli riittänyt vähintään yksi nokkela kilpailija, ja arvoitusten ratkomista päästiin jatkamaan kynttilänvalossa.
Kilpailun loppumetrit olivat tiukat. Molemmat miehistöt saivat loppuratkaisun selville lähes samaan aikaan, ja lopulta voittaja ratkesi tärkeiden merirosvotaitojen, eli juoksu- ja etsintänopeuden, määrittelemänä. Kannatti olla merirosvolakki mukana!
