Seikkailuraportti kesäkuu

Seikkailu alkoi taas Kujeelle tyypilliseen tapaan. Osa aarteenetsijöistä oli kutsuttu tuntia myöhemmin kuin muut! Mutta onneksi late, lost and amazing -periaatteen mukaan “myöhästymisestä” seurasi jotain loistavaakin. Ehdittiin nimittäin nauttia päiväkahvit ennen pelin aloittamista!

Tuttuun tapaan porukka jaettiin kahteen miehistöön nopeuden ja nokkeluuden mukaan. Sekä Kissat että Kaijat olivat valmiita seikkailuun ja aloittivat suunnittelun heti miehistön saatuaan. Kun kumpikin miehistö oli piilottanut arvoitukset ja lokikirja oli luettu, mökkipiha täyttyi etsijöistä.

Arvoituksia löydettiin tasaiseen tahtiin, kunnes pusikosta löytyi käärme! Oskari pelasti tilanteen keräämällä arvoitukset käärmeen reviiriltä turvallisimmille vesille. Sen jälkeen etsiminen ja ratkominen jatkui hyvillä mielin. Miehistöt eivät päässeet neuvotteluissa yhteisymmärrykseen, joten arvoitukset oli ratkottava omin avuin.

Lopulta Kissat saivat aarrekartan auki, ja lähtivät vähin äänin sen osoittamaan kohteeseen. Kaijat hoksasivat tilanteen, ja puolet miehistöstä lähti Kissojen perään. Loput jäivät vielä järjestelemään ratkaisuja, ja saivat kuin saivatkin kartan käsiinsä. Samaan aikaan muut olivat kiipeämässä kalliolle etsimään aarretta. Loput Kissat ehtivät sopivasti paikalle näkemään kun Kaijojen Oskari (sama, joka oli urhoollisesti uhmannut käärmettä) löysi aarteen.

Ja niin aarteenetsintä päättyi ensimmäistä kertaa hitaammin arvoitukset ratkaisseen miehistön voittoon! Vakoilu ja seuraaminen siis kannatti. Ehkä urhoollisuudesta käärmeen suhteen oli tarttunut matkaan myös hyvää onnea.