Seikkailuraportti heinäkuu
Tuuli vinkui kuin lentävän hollantilaisen aaveet, aurinko porotti ja kaikilla oli kuuma. Kallioilla oli lämmintä kuin Karibialla, kun aallot (tai siis tuulet) hakkasivat Viikin vanhan graniittilouhoksen seinämiä. Aarteenetsintäpeli oli täydessä vauhdissa, kirjekuoret huojuivat kasvuston lomassa, ja kaksi miehistöä kerääntyi vilttien päälle käyttämään aivosolujaan.
Toinen miehistö jopa ilmoitti, ettei tarvitse tarjolla olleita ilmaisia vinkkejä! Tunnelma oli selvästi kuumentunut, eikä mikään ihme kun lämpöasteet oli reippaasti helteen puolella. Aikuisten pihapeli ei ole mikään kevyt laji, kun kilpailu käy kuumana!
Kriittiset vihjeet oli kätketty puunkuoren sisään, ja miehistötolivat pitkään tasaväkisessä tilanteessa. Molemmilla on pitkästä aikaa kaverietu: tiimit on koottu etukäteen, ja kaikki tuntivat toisensa. Nopeimmat ja nokkelimmat maakravut on napattu mukaan, eikä pelin järjestäjiä voinut tällä kertaa syyttää huonoista tiimeistä! Kumpikin miehistö oli reippaalla ja kunnianhimoisella asenteella liikenteessä, kuten joukkuepelissä kuuluukin.
Tiimit kallion reunamilla miettivät ratkaisua, jotta pääsisivät käsiksi kapteeni Yksiparran perintöön. Tunnelma oli tiivis, tuuli yltyi, ja pitkän aikaa kaikki oli vielä auki. Lopulta miehistöt avasivat neuvottelun, ja vaihtoivat tietoja keskenään. Neuvottelujen jälkeen Kissat totesivat, että teki huonon diilin. Samalla Kaijat älysivät, ja saivat kurottua Kissojen pienen etumatkan rytinällä umpeen. Sitten alkoikin juoksukilpailu, ja mysteeripeli muuttuikin myös fyysistä nopeutta vaativaksi lajiksi!
Lopulta aarre löytyi: se oli piilotettu vanhan männyn oksalle metsän siimekseen. Voittajiksi selviytyi tällä kertaa Kissat, mutta ei ollut kaukana Kaijojenkaan tie rikastumiseen. Voitto oli muutamasta sekuntista kiinni, ja tällä kertaa nokkeluus ja nopeus korvasivat hieman huonot neuvottelutaidot. Onneksi, muuten olisi varmaan harmittanut.
